Äidin huoli

Kaikki äidit varmasti kärsivät tästä; siitä kavalasta ja mieltä masentavasta äidin huolesta, joka alkaa siitä kun plussa pärähtää raskaustestiin. Valitettavasti äidin huoli vaan ei katoa.

Aluksi mäkin pelkäsin että raskaus menee kesken, kuten meni edellinenkin. Sitten kun raskaus eteni ja keskenmenon mahdollisuus pieneni aloin pelkäämään, että vauva syntyy kuolleena. Sitten kun se pieni ihme lopulta syntyi elossa ja terveenä huojennuin. Sitä ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun aloin pelkäämään kätkyt-kuolemaa. Kävin jatkuvasti tarkastamassa onko Jässikkä hengissä. 

Myöhemmin kun Jässikkä noin 5 kk iässä siirtyi omaan huoneeseen, aloin miettimään että mitä jos joku varastaa vauvan ku ollaan nukkumassa. Miten tyhmä ajatus! mutta silloin se ei tuntunut siltä. Rauhoittelin itseäni sillä, ettei meiän koira laske ketään  taloon ilman kunnon haukkukonserttia, joten mun olis pakko herätä jos joku varkaisiin tulee.

Tällä hetkellä mun suurin huolenaiheeni on Jässikän syöminen. Hän kun on päättänyt vierottaa itse itsensä. Ei suostu ottamaan maitoa vastaan iltaisin. Päivällä syö vielä mielellään maitoa, mutta illalla alkaa itkeä ja kääntää päätä pois jos yritän syöttää. Aloittelimme jo hapanmaitotuotteita tämän takia. Mutta saakohan se siltikään tarpeeksi maitotuotteita? 

No sen kuitenkin tiedän että pian tääkin huolenaihe on vaa hölmö muisto, mutta tilalle tulee joku toinen aihe mistä saan olla huolissani. Tää ei lopu koskaan...